Olen pitänyt hiljaisen hetken myös täällä. Toisin sanoen on ollut hiljainen olo. Ei mitään sanottavaa. Nyt alkaa taas elämä pikkuhiljaa asettua normaaleihin uomiinsa, mitä nyt sitten normaali taas mahtaa tarkoittaakaan ;)
Aloitinviime viikolla kirjoituskurssin kansalaisopistossa. Se tuntui hyvältä. Huomasin kuinka olen kaivannut tilanteita, joissa olen muutakin kuin kotiäiti, vaikka sitä roolia rakastankin.
Kurssi on nimeltään "voimaannuttava kirjoittaminen" ja uskon ja toivon saavani siltä paljon. Jokaviikkoisen kotitehtävän myötä ensinnäkin syyn kirjoittaa, sekä tietenkin uuden harrastuksen.
Ekan viikon kotitehtävä oli jotain sen suuntaista, että "mikä lapsena kuulemasi/oppimasi laulu herättää sinussa eniten ahdistavia/iloisia/vapauttavia jne tunteita". Eli mikä vaan tunne, kunhan se on voimakas. Niitä tunteita pitäisi tekstissä joko kuvailla tai kirjoittaa niistä tarina. Päätinkin kirjoittaa minua suuresti aina vain koskettavasta Moody Bluesin "Melancholy man" -biisistä. Se oli yksi isäni lempilauluista. Kurssilla kaikkien tekstit monistetaan ja luetaan. Hui!! Päätin julkaista tekstin jo nyt täällä ennen kritiikkiä. Kommentoida saa ja parannusehdotuksia ym esittää!!
Nytkö se alkoi, kiva kun pääsit kurssille ja onnea uudelle harrastukselle. Toivottavasti harrastus vie mennessään ja antaa iloa ja vaihtelua päiviisi ja mukavaa, kun pääsemme lukemaan tuotoksiasi. tsemppiä♥
VastaaPoista